Laittakaa kysymyksiä!

En osaa vielä sanoa kuinka blogimme käy. En tiedä aionko enää käydä hoitamassa Akua ja Maisaa. Kuitenkin koitan nyt tässä miettiessä jatkaa kuitenkin vielä blogia hetken aikaa. Aiheita ei nyt siis kauheasti ole, mutta päätin tehdä tälläisen kysymyspostauksen. Eli laittakaa kysymyksia tulemaan! Vastailen sitten kun kysymyksiä kertyy tarpeeksi.  Kysymysten ei tarvitse olla välttämättä koirista, kaikki aiheet käy! Myös anonyyminä voi kysyä. Haluatteko vastaukset videolla?

Kaiken loppu

Suru on vienyt kaikki voimat. Minulla on suuria uutisia kerrottavana. Ensin hyvät vai huonot uutiset? Noh, nyt ei oikein ole kuin huonoja uutisia, joten jätetään ne hyvät väliin.

Cinna leikkimässä joskus aikoja sitten.

Aloitetaan kuitenkin niistä vähän paremmista. Cinnan kasvattaja ei aio pitää Cinnaa. Cinna on kuitenkin oppinut jo kävelemään hyvin hihnassa ja muuta sellaista. Cinnalle etsittiin uusi koti. Uusi koti sattuu vain olemaan kaukana täältä, hyvin kaukana. Cinna nimittäin lentää elokuussa Canadaan. Se pääsee hienoon metsästävään perheeseen, jossa on jo ennestään yksi suomalainen koira. Pääsemme onneksi naapurini kanssa katsomaan Cinnaa vielä viimeisen kerran. Ajankohtaa ei vain olla vielä päätetty. Olen varma että Cinna tulee pärjäämään, on se niin rohkea ja hieno koira kuitenkin.

Seuraavaksi ne huonoimmat uutiset. Tätä huonommaksi ei tästä voi mennä. Kiri on myyty. Iltapäivällä koirien omistaja yhtäkkiä soitti ja kertoi ihmisten tulleen hakemaan Kiriä? Itku kurkussa lähdin sitten katsomaan kuinka pieni kultainen Kiri lastattiin sen omasta tahdosta huolimatta autoon. Kiri oli varmasti hyvin peloissaan... Se ei ole ennen ollut edes autossa! Ja matkaa oli vielä Tampereelta eteenpäin! Kirin osti  vanha pariskunta. En usko että Kiri saa sellaisen kodin, kuin mitä sille toivoin. Se pelkää lapsia ja heti alussa ostaja ilmoitti että koira viedään yllätyksenä neljälle retuuttavalle lapsukaiselle! Pystyn kuvittelemaan Kirpun pitkän pelottavan automatkan jälkeen lapsilauman kynsissä. Siellä ei ole edes toista koiraa. Aina ennen Kiri on turvautunut toisiin koiriin, kun sitä on pelottanut. Mitä se nyt tekee?

Kiri pienenä.

En kestä tätä. En voi ikinä antaa kellekään anteeksi Kiri raukan kohtaloa. Miksi juuri Kiri? Kiri joka on aina käyttäytynyt hyvin ja ollut kaikkia kohtaan kiltti ja kultainen vaikka sitä olisi pelottanut kuinka! Voin vain kuvitella kuinka peloissaan Kiri on aivan vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten kanssa. En voi tehdä mitään vaikka haluaisin. Kirillä on nyt uusi omistaja. Vain hän päättää Kirin asioista. Pelkään ettei Kiri sopeudu metsästyskoiraksi ja se lopetetaan.

Kiri talvella.

Tämä on niin rankkaa! Ensin Cinna ja nyt Kiri. Onneksi sain sentään rapsuttaa Kiriä vielä viimeisen kerran, kuiskata sen korvaan kuinka rakastan, itkeä sen turkkiin... Ikävöin sitä niin! Voi kun voisi palata ajassa takaisin ja viettää kaikki hyvät hetket uudestaan ja uudestaan. Kiri oli paras ystäväni, se todella oli sitä.

Linkkaa blogisi -kisan tulokset!

Ensimmäiseksi tahdon kiittää kärsivällisyydestänne kisan tulosten suhteen. Selasin kaikki blogit mielenkiinnolla läpi, ja haluan kiittää kaikkia osallistuneita. Blogeista todella moni oli kiinnostava ja laadukas, mutta vain muutama voi sijoittua. Tässä viiden parhaan kärki!

Blogeja arvioidessani en ole käyttänyt pelkästään omaa mieltymystäni blogiin, vaan olen ottanut huomioon myös ulkoasun, kuinka muut ihmiset näkevät blogin, mille kohderyhmälle blogi on ym.

Ensimmäiseksi kisassa sijoittui Seikkailu Ihmemaassa -blogi. Kuvat ovat hyvälaatuisia, teksti mielenkiintoista, blogihaasteet tuovat hyvää sisältöä blogiin, samoin välissä olevat hauskat postaukset kuten "kommunikaatio hevosihmisten ja normaalien välillä". Hienointa blogissa on kuitenkin kaunis hyvin yhteen sointuva ulkoasu! Se on todella värikäs ja mielenkiintoinen. Mukavaa vaihtelua massablogien valkoiseen. Rohkea valinta ja hyvin onnistunut. Otsikon värit sointuvat kauniisti kukkiin, jos hyvin tarkkoja ja kriittisiä ollaan niin mielestäni alemman otsikon tekstin taakse voitaisiin häivyttää vähän valkoisella, jotta teksti erottuisi paremmin värikkäästä taustasta. Gadget tekstit ovatkin takaa häivytetty valkoiselta, jotta niitä pystyy lukemaan. Itse en tiedä kuinka tuo tehdään, niin en tiedä onko mahdollista, mutta mielestäni valkoista voisi olla vielä hiukan leveämmin. Esittelysivujen kuvalinkit ovat hauskan muotoiset, ja sopivat blogiin. Esittelysivut ovat selvästi huolella tehty. Alicen sivulla ensimmäisessä kuvassa kukkaseppele sopii loistavasti taustaan! Ainoa asia mikä jäi epäselväksi oliko Alice oma hevosesi vai hoitohevonen? 

Teksti: 9

Kuvat: 9

Ulkoasun kokonaisuus: 10

Oma kiinnostukseni: 7½

Kokonaispisteet: 35,5

Toisen sijan nappasi suosittu Harrastushaukut Vinski & Ketku -blogi. Parhaan tästä blogista tekee upeat kuvat. Tällä hetkellä en olekaan löytänyt yhtä upeita ja laadukkaita kuvia kovinkaan monestakaan muusta blogista. Ulkoasu on ihan kiva ja siisti, mutta itseäni se ei juurikaan säväytä. Plussaa kuitenkin suurikokoisista kuvista!

Teksti: 9

Kuvat: 10

Ulkoasun kokonaisuus: 6

Oma kiinnostukseni: 8

Kokonaispisteet: 33

Kolmas sija menee ihanalle Tassuttelua -blogille. Tässä blogissa pidän eniten mielenkiintoisista kertomuksista ja positiivisesta asenteesta! Postauksia tulee mukavan usein ja ne ovat mielenkiintoisia. Blogin kuvat ovat myös usein hyvin tunnelmallisia, Ulkoasu on ihanan kesäinen, pidän erityisesti kauniista bannerista. Blogin tausta taas voisi olla joku hieman enemmän violetteihin kukkiin sointuva kenties? Bloggerin valmiita taustoja on niin monessa blogissa että ne ovat omasta mielestäni hieman tylsiä. :) Itse teen taustani tällä sivulla: patterncooler, myös googlettamalla löytyy kivoja taustoja, kunhan muistaa tekijänoikeudet. 

Teksti: 7

Kuvat: 8

Ulkoasun kokonaisuus: 7

Oma kiinnostukseni: 10

Kokonaispisteet: 32

Neljänneksi sijoittui xheartx -blogi. Olen itsekin yllättynyt kiinnostuksestani tähän blogiin. Yleensä en seuraa tälläisiä blogeja. Tämä kuitenkin tempaisi heti mukaansa! Teksti on hyvin sujuvaa ja mielenkiintoista. Lukemista on jopa vaikea lopettaa! Ulkoasu on hyvin siisti ja persoonallinen. Usein enemmän asennetta sisältävissä blogeissa on mustaa pohjaa ja valkeaa tekstiä, vilkkuvia kuvia ja vaikeasti luettavaa tekstiä. Tässä taas on toteutettu mustavalkoinen ulkoasu hyvin tyylikkäästi. Mukavan yksinkertainen. Ei mitään turhaa vaan kaunis elegantti ja tyylikäs blogi.

Teksti: 8

Kuvat: 6

Ulkoasun kokonaisuus: 8

Oma kiinnostukseni: 6

Kokonaispisteet: 28

Viides, eli viimeinen kisassa sijoittunut on Joka hetkestä nauttien -blogi. Blogia selaamalla pääsee sisälle tuntiratsastajan arkeen. Jokaisesta tunnista on osattu kertoa yksityiskohtaisesti ja kiinnostavalla tavalla. Blogissa on mukavan suurikokoisia kuvia. Myös tekstien otsikot ovat usein kekseliäitä. Blogin ulkoasussa pidän vihreästä teemasta. Bannerista tosin jää vähän sekainen fiilis.  Kuvat ovat ihan hauskasti sommiteltu, mutta jokin vähän häiritsee. Tekstin takana oleva valkoinen palkki voisi olla läpikuultavampi, niin banneri olisi hieman kevyempi.

Teksti: 8

Kuvat: 7

Ulkoasun kokonaisuus: 6

Oma kiinnostukseni: 6 ½

Kokonaispisteet: 27,5

Suuri kiitos vielä kaikille osallistuneille!

Tiedote!

Linkkaa blogisi -kisan tulokset viivästyvät hieman, samoin tilaus bannerit. Nyt juuri on niin paljon kiireitä ja koneen kanssa ongelmia, että joudutte ikävä kyllä odottamaan vähän kauemmin. Pahoittelut! :(

Kuvassa Cinna pienempänä. Minulla onkin Cinnan suhteen suuria uutisia, mutta pidetään teidät jännityksessä seuraavaan postaukseen asti!

Kirin Juhannus

Päätin ottaa eilen Kirpun mukaan katsomaan kokkoa. Täytyy sanoa että olin siihen todella tyytyväinen! Kiri rohkaistuu päivä päivältä enemmän!

Lähdettiin siinä yhdeksän aikoihin rantaa kohti. Rantaan olikin jo kävelemässä paljon ihmisiä. Kiri ei varmastikaan ollut ennen nähnyt niin montaa ihmistä samaan aikaan. Kuitenkin se kulki iloisesti eteenpäin. Rannassa monet rapsuttivat Kiriä ja se käyttäytyi todella hyvin. Kokko sytytettiin kun suurin osa ihmisistä oli paikalla. Kiri katseli korvat pystyssä tapahtumaa. Ensin Kiri meinasi viedä kepin jolla kokko sytytetään, mutta kokon sytyttäjä ehti onneksi pelastamaan kepin. Kiri olikin kunnon varas rannassa! Seuraavaksi kun silmäni vältti ehdin jo nähdä sen melkein haukkaavan erään pariskunnan makkarakeppejä! Viime hetkellä ehdin vetää sen pois keppien luota. Mikä keppihulluus tähän koiraan on tullut! Se varmasti oletti kaikkien ihmisten tuoneen kepit sille.

Omistaja miettii vieläkin Kirin myymistä. Nyt on jo mahdollinen ostajakin soittanut. Siksi haluankin viettää nyt mahdollisimman paljon aikaa Kirpun kanssa. En kestä Kirpun lähtöä. Pieni kultahäntäinen Kirppu... Toki olisi hyvä että se pääsisi toteuttamaan itseään enemmän metsällä, mutta luulen että muutto olisi Kirille kuitenkin shokki. Se kuitenkin pelkää vielä montaa asiaa.

Kiri kävi myös uimassa. Vesi olikin aika kylmää niin Kirikin oli vähän jäässä. Onneksi kokko oli jo palanut pieneksi, niin menimme sen lähelle lämmittelemään. Paistoimme myös makkaraa ja vaahtokarkkeja. Kiri ei tosin sitten malttanutkaan odottaa. Se nimittäin veti itsensä valjaista läpi ja lähti juoksemaan. Yritin ottaa sitä rannassa kiinni, mutta sitten se lähti kotia kohti häntä viuhuten. Täytyy kyllä sanoa että jos oltaisiin aikaa otettu se olisi varmasti ollut pystykorvien maailmanmestari nopeuden suhteen.

Kävelin/juoksin sitten sen perässä kotiinpäin. Siellä se odotti tarhansa portin edessä minua haukkuen! Eihän sille voinut olla vihainen. Vaihdoin koirille vedet ja lähdin itse vielä käymään rannassa ilman koiria.

Lähden kohta viemään Kirille pekonia, sen herkkua.

Läpimurto

Toissapäivänä meillä tapahtui Kirin kanssa läpimurto. Se lähti yksin lenkille kanssani. Vain kaksi kertaa se jumittui paikoilleen. Ensin omassa pihassaan, mutta se kuitenkin lähti liikkeelle kun kannoin sen portille. Se jopa suostui lähtemään toiseen suuntaan kuin rantaan. Siitä palkkioksi teimmekin metsälenkin. Toinen jumitus tapahtui silloin kun olimme kääntymässä metsäpolulla takaisin kotiin päin. Riitti kuitenkin kun kävelin itse eteenpäin ja kun flexin hihna loppui ja hellästi nykäisi Kiriä se lähti liikkeelle. Olen todella tyytyväinen Kirppuun! Se myös käveli melko nätisti, kotiinpäin se vähän alkoi kiskoa, muttei paljoa.

Nämä kuvat otettiin eilen, kun kävelimme siskonpoikani Vilin kanssa rantaan. Otimme kaikki koirat mukaan. Ensin minä vein Akua ja Maisaa ja Vili Kiriä. Rannassa tapahtui pieni välikohtaus kun Kirin flexi lähti irti ja ne pääsivät rähisemään Akun kanssa. Onneksi saatiin koirat nopeasti kiinni eikä sattunut mitään. Kun lähdettiin takaisin kotiin vei Vili Kiriä ja Maisaa ja minä Akua.

Kiri nauttii kesästä. Nyt lähiaikoina onkin tullut jotenkin kuvailtua enemmän sitä kuin muita koiria. Täytyykin ottaa joku päivä enemmän kuvia Akusta ja Maisasta!

Linkkaa blogisi!

Laitetaanpa toista kertaa blogini historiassa käyntiin linkkaa blogisi -kilpailu. Kisan ideana on linkata kommentteihin bloginsa ja mielestäni 3-5 parasta saa sitten blogistaan arvostelun voittajat -postaukseen.  Näin voittajien blogit saavat mukavaa kehittävää palautetta ja näkyvyyttä blogeilleen.

Kilpailu aika on 17.6 - 24.6. Voittajat julkaistaan 25.6. Blogisi aiheella ei ole väliä.

Kiri ja Alppiruusu

Kiri, alppiruusu, juhannusruusu ja suviruusu. Kirin kesäinen kuvapostaus.

Viimeistä kertaa Cinnan kanssa

Cinna lähtikin jo seuraavana päivänä kasvattajalle soiton jälkeen. Kuulin sinä päivänä aamulla että kasvattaja tulee katsomaan Cinnaa. Päätin vielä viedä Cinnaa ja Kiriä yhdessä rantaan sukulaispoikani Vilin kanssa. Oli kaunis aurinkoinen sää, upea keli lähteä uittamaan koiria.

Iltapäivällä koirien omistaja soitti. Hän sanoi Cinnan kasvattajan tulevan aivan pian. Itse olin lähtemässä juuri tallille. Juoksin nopeasti vielä viemään Cinnalle varmuuden vuoksi puruluun ja rapsutuksia. Kysyin vielä koirien omistajalta lähteekö Cinna jo. Omistaja sanoi että he tulevat varmaankin vasta katsomaan Cinnaa.

Kun tulin tallilta päätin vielä ajaa koiratarhan ohi skootterilla. Yleensä Cinna on kopin katolla, mutta nyt sitä ei näkynyt. Olin jo silloin varma että Cinna on lähtenyt.

Kun pääsin kotiin lähdimme käymään äidin kanssa tarhalla. Cinna tosiaan oli jo lähtenyt. Tarhoissa olikin vain Maisa, Aku, Kiri ja kaksi pentua. Toisiksi viimeisen pennunkin ostajat olivat jo paikalla. Cinnan lähtö tuntui kauhealta. Pieni laikullinen ystäväni ei ollutkaan enää paikalla. Vain Cinnan vedonestovaljaat roikkuivat hihnojen joukossa. Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Meillä koko naapurustolla on kauhea ikävä Cinnaa. 

Onneksi Cinna pääsi kuitenkin hyvään paikkaan kasvattajan luo. Toivon etteivät he myy Cinnaa eteenpäin. Voitte tutustua Cinnan uuteen kotiin tästä linkistä: Ylä-Tihtarin tila

Mitä meille kuuluu nyt?

Cinna on kotiutunut hyvin. Ensimmäisen yön se haukkui lampaita ja alpakoita. Päivällä se kuitenkin oli jo saanut tarpeekseen niistä, eikä haukkunut enää. Cinna myös käytettiin rokotuksilla ja pevisa kuvauksilla. Eli Cinnan silmät ja polvet ovat kuulemma täysin kunnossa. Huippu juttu!

Cinnan luulisi jahtaavan kaikkea mikä vähääkään liikkuu, mutta perheen kissoja se oli kuulemma jännittänyt kovasti ja ehkä jopa vähän pelännyt!

Kirillä taas on käytöksessä jopa vähän takapakkia. Se ei SUOSTU eikä HALUA lähteä kanssani lenkille. Pojun ujous on kaksinkertaistunut, kun Cinna ei ole rohkaisemassa sitä. Kun oli kulunut päivä Cinnan lähdöstä päätin lähteä Kirin kanssa lenkille. Kävimme nopeasti meillä kotona (en muista miksi). Sen jälkeen se ei suostunut lähteä muualle kuin rantaan päin. Luovutin ja menimme rantaan. Kiri kiskoi rantaa kohden, mutta kun sanoin sille odota kaikki muuttui. Se odotti nätisti ja käveli vierelläni rantaan asti. Takaisin menomatka ei mennyt niin hyvin. Meidän piti mennä toista kautta tarhalle, mutta Kiri löi jälleen jarrut pohjaan eli meni maahan makaamaan. Joudun aina näissä tilanteissa kantamaan sitä vähän matkaa että se kävelee taas. Sitä kun ei pysty mitenkään houkuttelemaankaan. Kiri kun ei ole niin perso ruuallekaan.

Toisena päivänä kaikki oli vielä vaikeampaa. Tarhasta Kiri lähti mielellään, mutta omistajan talon oven eteen se jumittui. Kannoin sen portille. Portilta se käveli seuraavan tontin puoleen väliin. Sen jälkeen se jumittuikin metrin välein. Jouduin lopulta kantamaan sen meidän pihaan. Onneksi naapurimme sattui paikalle Kirin isoveljen Makun kanssa. Koirat tulivat ihmeen hyvin juttuun. Vaikka molemmat olivat uroksia ne leikkivät keskenään. Kiri ja Akuhan eivät tule ollenkaan toimeen. Jatkoimme matkaa Makun pihaan. Seuraava jumitushan tuli tien toiselle puolelle. Kiri ei halunnut lähteä Makun luota edes kotiin päin. Niin siinä kävi että Makku joutui saattamaan meidät tarhalle asti. Se siitä lenkistä. 

Viimeiset Pennut pääsivät mukaviin koteihin. Ensin lähti pentu jonka kuonon yläpuolella oli valkoista. Se haettiin samana päivänä Cinnan kanssa. Sen hakijat olivat todella mukavia! Nimekseen pentu sai Raiku. Myös toinen pentu haettiin pari päivää sitten, silloin en ollut paikalla, mutta kuulemani perusteella sekin pääsi mukavaan kotiin. Kaikki seitsemän pentua pääsivät hyviin metsästäviin koteihin! Siitä olen todella iloinen. Monen pennun perheen näin omin silmin. Vain kolmen pennun nimet minulla on tiedossa: Huipun, Tessun ja Raikun. 

Ehkä ensi elämässä...

...kaksin olemme taas tässä aivan hiljaa, juuri näin lähekkäin.

Haikein tuntein

Kaikki pennut ovat menneet kaupaksi nyt. Viimeinen tyttö lähti pari päivää sitten ja kaksi viimeistä urosta lähtevät tänään ja huomenna. Jään kaipaamaan pentuja, mutta olen myös iloinen että ne saivat hyvät kodit. 

On vielä huonompia uutisia. Koirien omistaja soitti Cinnan kasvattajalle. Omistaja ei enää pärjää neljän koiran kanssa. Cinna ei kuuntele lenkeillä, eikä meinaa lopettaa kiskomista. Lähes kaikkia konsteja on sen kanssa jo kokeiltu. Naapureilta tulee vihaisia soittoja ja viestejä Cinnan haukkumisen takia. Cinna on niin energinen koira, että se tarvitsee toisenlaisen kodin. Rauhallisemman, missä sen haukkuherkkyys ei haittaa.

Tänään lähetämme kasvattajalle kuvia. Hän ottaa Cinnan ehkä takaisin, tai etsii sille uuden kodin. En kestä tätä. Meidän pieni Cinna. En halua sen lähtevän, vaikka se osaakin olla vaikea.

Eilen olin Akun ja Maisan kanssa metsälenkillä. Vanha metsäpolkumme on hakkuun jäljiltä hieman umpeutunut, mutta Aku löysi polun helposti ja johdatti meidät sen läpi. Eilen ukkosti hieman kun olin lenkillä, niin en uskaltanut viedä koiria veteen. Korvaukseksi ne sitten pääsivätkin hieman pidemmälle metsälenkille.

Yleensä en halua kauheasti itsestäni kuvia, koska en ole niissä koskaan edukseen. Kampaajalla käytyäni tosin uskalsin nyt parit kuvat ottaa, enkä kyllä oikein pidä näistäkään kuvista. 

Kesäsuunnitelmani alkavat jo vähän rakentua. Sain toisen kesätyöpaikan, joten työt alkavat juhannuksen jälkeen. Kesäni on tähän mennessä ollut aika yksinäinen, mutta ehkä se vielä tästä paranee. Tärkeintä on että saan viettää paljon aikaa eläinten kanssa. Ratsastamassa käyn kolme kertaa viikossa ratsastuskoululla ja vielä lisäksi muutaman kerran viikossa "vuokraponillani" Ammulla. Koirien kanssa ehdin myös viettää aikaa joka päivä näin lomalla!

Kuvassa viimeinen tyttö.

Toivottavasti Cinnan tilanne nyt ratkeaa. Kovasti tahtoisin sen jäävän, mutta ymmärrän kyllä omistajankin kannan. Nyt lähden katsomaan, vieläkö siellä on pentuja tallella, vai onko ne jo haettu.

Tää on meidän kesä!

Tässä on viimeinen kuva missä kaikki neljä pentua ovat yhdessä. Nimittäin vasemmassa yläkulmassa oleva pentu sai kodin tässä vähän aikaa sitten! Se pääsi myös hyvään metsästävään kotiin vieläpä kissojen kaveriksi.

Pennut ovat kyllä todella fiksuja. Olen heitellyt niille palloa ja aina välillä ne tuovat sen ihan käteen asti! Ovat kyllä nopeita oppimaan! Aina välillä ne tosin kuljettavat pallon koppiin mistä joudun etsimään sitä. Välillä se myös lentää suoraan vesiastiaan. Pennut eivät vielä ole ihan tajunneet kuinka saada pallo sieltä, yrittävät raukat juoda vettä jotta saisivat sen.

Äiti se PURI!

Tässä on pentueen viimeinen narttu. Se on hieman ujo, mutta hyvää vauhtia rohkaistumassa. Pyrin pitämään sitä hieman enemmän sylissä, että se tottuisi siihen enemmän ja rohkaistuisi. Luulen että yksi syy sen ujouteen on se että yksi pennun ostaja nosti sen kopin katolle, mistä se vähän pelästyi ja tipahti kopin katolta alas. Näin sille jäi ehkä pieni ujous ihmisiä kohtaan.

Viime päivät ovat menneet oikein mukavasti. Olen käynyt silloin tällöin uittamassa koiria, leikittämässä pentuja, ratsastamassa olen ollut lähes joka päivä, myös kavereita olen vähän nähnyt, ja ideaparkissa kävin myös. Ajattelinkin kysyä kiinnostaisiko teitä lukijoita postaus vaatteista, joita ostin?

Koirista lähtee vieläkin vähän tuppoja talvikarvaa. Cinnalla sitä on enää hännässä ja Kirillä vähän siellä täällä. Illalla sitä on hyvä nyppiä koirista, samalla kun käy muutenkin niitä moikkaamassa. 

Meillä kotona on ongelmia muurahaisista. Olin menossa nukkumaan yksi ilta ja ihmettelin pientä rapinaa mitä kuului. Katselin ympärilleni ja totesin että seinää pitkin kiipeää parikymmentä ISOA muurahaista... Suola ja myrkytys muutamaan kertaan on onneksi auttanut. Onko teillä hyviä vinkkejä muurahaisten karkoittamiseen?

Aku ja Akun koipi. Kyllä maistuu!

Banneripaja on muuten jälleen auki. Tervetuloa tilailemaan!