lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kaiken loppu

Suru on vienyt kaikki voimat. Minulla on suuria uutisia kerrottavana. Ensin hyvät vai huonot uutiset? Noh, nyt ei oikein ole kuin huonoja uutisia, joten jätetään ne hyvät väliin.

Cinna leikkimässä joskus aikoja sitten.

Aloitetaan kuitenkin niistä vähän paremmista. Cinnan kasvattaja ei aio pitää Cinnaa. Cinna on kuitenkin oppinut jo kävelemään hyvin hihnassa ja muuta sellaista. Cinnalle etsittiin uusi koti. Uusi koti sattuu vain olemaan kaukana täältä, hyvin kaukana. Cinna nimittäin lentää elokuussa Canadaan. Se pääsee hienoon metsästävään perheeseen, jossa on jo ennestään yksi suomalainen koira. Pääsemme onneksi naapurini kanssa katsomaan Cinnaa vielä viimeisen kerran. Ajankohtaa ei vain olla vielä päätetty. Olen varma että Cinna tulee pärjäämään, on se niin rohkea ja hieno koira kuitenkin.

Seuraavaksi ne huonoimmat uutiset. Tätä huonommaksi ei tästä voi mennä. Kiri on myyty. Iltapäivällä koirien omistaja yhtäkkiä soitti ja kertoi ihmisten tulleen hakemaan Kiriä? Itku kurkussa lähdin sitten katsomaan kuinka pieni kultainen Kiri lastattiin sen omasta tahdosta huolimatta autoon. Kiri oli varmasti hyvin peloissaan... Se ei ole ennen ollut edes autossa! Ja matkaa oli vielä Tampereelta eteenpäin! Kirin osti  vanha pariskunta. En usko että Kiri saa sellaisen kodin, kuin mitä sille toivoin. Se pelkää lapsia ja heti alussa ostaja ilmoitti että koira viedään yllätyksenä neljälle retuuttavalle lapsukaiselle! Pystyn kuvittelemaan Kirpun pitkän pelottavan automatkan jälkeen lapsilauman kynsissä. Siellä ei ole edes toista koiraa. Aina ennen Kiri on turvautunut toisiin koiriin, kun sitä on pelottanut. Mitä se nyt tekee?




Kiri pienenä.

En kestä tätä. En voi ikinä antaa kellekään anteeksi Kiri raukan kohtaloa. Miksi juuri Kiri? Kiri joka on aina käyttäytynyt hyvin ja ollut kaikkia kohtaan kiltti ja kultainen vaikka sitä olisi pelottanut kuinka! Voin vain kuvitella kuinka peloissaan Kiri on aivan vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten kanssa. En voi tehdä mitään vaikka haluaisin. Kirillä on nyt uusi omistaja. Vain hän päättää Kirin asioista. Pelkään ettei Kiri sopeudu metsästyskoiraksi ja se lopetetaan.


Kiri talvella.

Tämä on niin rankkaa! Ensin Cinna ja nyt Kiri. Onneksi sain sentään rapsuttaa Kiriä vielä viimeisen kerran, kuiskata sen korvaan kuinka rakastan, itkeä sen turkkiin... Ikävöin sitä niin! Voi kun voisi palata ajassa takaisin ja viettää kaikki hyvät hetket uudestaan ja uudestaan. Kiri oli paras ystäväni, se todella oli sitä.

10 kommenttia:

  1. Voi eikä! :( miksi kiri piti myydä? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa kysymystä mietin koko viime yön. :(

      Poista
  2. Tosi paljon voimia ja tsemppiä jatkoon :( Aina yhtä raskasta, kun se paras kaveri lähtee - oli kyseessä sitten eläin- tai ihmisystävä. Toivottavasti Kiri ja Cinna tulevat pärjäämään uusissa kodeissaan!

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Itku kurkussa tätä tekstiä luin! Tuntuu varmasti pahalta kun tietää mitä koira pelkää ja se joutuu kohtaamaan ne asiat yksin ilman kenenkään tutun ihmisen turvaa.. Tuntuu pahalta puolestasi kun olet menettänyt 2 rakasta koiraa lyhyen ajan sisällä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuntuu aivan hirveältä. Mietin vain koko ajan kuinka Kiri voi siellä ihan vieraassa paikassa. Cinna taas on onneksi niin rohkea koira että sillä tulee olemaan varmasti hyvät oltavat. Mutta Kiri minua huolettaa. :(

      Poista
  4. Järkytyin lukiessani tätä postausta, ihan hirveää. Paljon voimia sulle. :'(

    VastaaPoista
  5. Voi eii :( eikö kasvattaja olisi voinut katsoa edes vähän parempaa vaihtoehtoa, jossa koiralla olisi mukavammat oltavat? :( Toivotaan parasta, että Kiri on nyt vähän sopeutunut siihen uuteen omistajaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. En tosin osaa sanoa, voivathan nämäkin hyviä omistajia olla... Mutta jos itse olisin kasvattaja en myisi niin arkaa koiraa ilman mitään syytä. Kiri oli kuitenkin niin hyvätapainen eikä siitä ollut minkäänlaista vaivaa kellekään. :(

      Poista