Viimeistä kertaa Cinnan kanssa

Cinna lähtikin jo seuraavana päivänä kasvattajalle soiton jälkeen. Kuulin sinä päivänä aamulla että kasvattaja tulee katsomaan Cinnaa. Päätin vielä viedä Cinnaa ja Kiriä yhdessä rantaan sukulaispoikani Vilin kanssa. Oli kaunis aurinkoinen sää, upea keli lähteä uittamaan koiria.

Iltapäivällä koirien omistaja soitti. Hän sanoi Cinnan kasvattajan tulevan aivan pian. Itse olin lähtemässä juuri tallille. Juoksin nopeasti vielä viemään Cinnalle varmuuden vuoksi puruluun ja rapsutuksia. Kysyin vielä koirien omistajalta lähteekö Cinna jo. Omistaja sanoi että he tulevat varmaankin vasta katsomaan Cinnaa.

Kun tulin tallilta päätin vielä ajaa koiratarhan ohi skootterilla. Yleensä Cinna on kopin katolla, mutta nyt sitä ei näkynyt. Olin jo silloin varma että Cinna on lähtenyt.

Kun pääsin kotiin lähdimme käymään äidin kanssa tarhalla. Cinna tosiaan oli jo lähtenyt. Tarhoissa olikin vain Maisa, Aku, Kiri ja kaksi pentua. Toisiksi viimeisen pennunkin ostajat olivat jo paikalla. Cinnan lähtö tuntui kauhealta. Pieni laikullinen ystäväni ei ollutkaan enää paikalla. Vain Cinnan vedonestovaljaat roikkuivat hihnojen joukossa. Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Meillä koko naapurustolla on kauhea ikävä Cinnaa. 

Onneksi Cinna pääsi kuitenkin hyvään paikkaan kasvattajan luo. Toivon etteivät he myy Cinnaa eteenpäin. Voitte tutustua Cinnan uuteen kotiin tästä linkistä: Ylä-Tihtarin tila

Mitä meille kuuluu nyt?

Cinna on kotiutunut hyvin. Ensimmäisen yön se haukkui lampaita ja alpakoita. Päivällä se kuitenkin oli jo saanut tarpeekseen niistä, eikä haukkunut enää. Cinna myös käytettiin rokotuksilla ja pevisa kuvauksilla. Eli Cinnan silmät ja polvet ovat kuulemma täysin kunnossa. Huippu juttu!

Cinnan luulisi jahtaavan kaikkea mikä vähääkään liikkuu, mutta perheen kissoja se oli kuulemma jännittänyt kovasti ja ehkä jopa vähän pelännyt!

Kirillä taas on käytöksessä jopa vähän takapakkia. Se ei SUOSTU eikä HALUA lähteä kanssani lenkille. Pojun ujous on kaksinkertaistunut, kun Cinna ei ole rohkaisemassa sitä. Kun oli kulunut päivä Cinnan lähdöstä päätin lähteä Kirin kanssa lenkille. Kävimme nopeasti meillä kotona (en muista miksi). Sen jälkeen se ei suostunut lähteä muualle kuin rantaan päin. Luovutin ja menimme rantaan. Kiri kiskoi rantaa kohden, mutta kun sanoin sille odota kaikki muuttui. Se odotti nätisti ja käveli vierelläni rantaan asti. Takaisin menomatka ei mennyt niin hyvin. Meidän piti mennä toista kautta tarhalle, mutta Kiri löi jälleen jarrut pohjaan eli meni maahan makaamaan. Joudun aina näissä tilanteissa kantamaan sitä vähän matkaa että se kävelee taas. Sitä kun ei pysty mitenkään houkuttelemaankaan. Kiri kun ei ole niin perso ruuallekaan.

Toisena päivänä kaikki oli vielä vaikeampaa. Tarhasta Kiri lähti mielellään, mutta omistajan talon oven eteen se jumittui. Kannoin sen portille. Portilta se käveli seuraavan tontin puoleen väliin. Sen jälkeen se jumittuikin metrin välein. Jouduin lopulta kantamaan sen meidän pihaan. Onneksi naapurimme sattui paikalle Kirin isoveljen Makun kanssa. Koirat tulivat ihmeen hyvin juttuun. Vaikka molemmat olivat uroksia ne leikkivät keskenään. Kiri ja Akuhan eivät tule ollenkaan toimeen. Jatkoimme matkaa Makun pihaan. Seuraava jumitushan tuli tien toiselle puolelle. Kiri ei halunnut lähteä Makun luota edes kotiin päin. Niin siinä kävi että Makku joutui saattamaan meidät tarhalle asti. Se siitä lenkistä. 

Viimeiset Pennut pääsivät mukaviin koteihin. Ensin lähti pentu jonka kuonon yläpuolella oli valkoista. Se haettiin samana päivänä Cinnan kanssa. Sen hakijat olivat todella mukavia! Nimekseen pentu sai Raiku. Myös toinen pentu haettiin pari päivää sitten, silloin en ollut paikalla, mutta kuulemani perusteella sekin pääsi mukavaan kotiin. Kaikki seitsemän pentua pääsivät hyviin metsästäviin koteihin! Siitä olen todella iloinen. Monen pennun perheen näin omin silmin. Vain kolmen pennun nimet minulla on tiedossa: Huipun, Tessun ja Raikun.