torstai 24. heinäkuuta 2014

Kiri

Kirin jälkeen en ole pystynyt jatkamaan pystykorvien hoitamista. Ajatuskin lenkille viemisestä, Kirin valjaiden ohi kulkemisesta, Akun ottamisesta Kirin tarhasta. En pysty edes ajattelemaan Kiriä itkemättä. Koskettavan kappaleen kuuleminen, naapureiden puheet Kiristä, kaikki saavat minut pidättelemään itkua. Koitan ajatella muita asioita niinä hetkinä, mutta kyyneleet meinaavat tulla väkisin.

Pari päivää sitten kävin tarhalla katsomassa Maisaa ja Akua. Se oli liian rankkaa. Toivoin näkeväni Kirin vielä kopin katolla, juoksemassa aidan viereen tervehtimään. Tarhassa oli vain Aku. Voikukan lehdet ja nurmikko olivat alkaneet kasvaa tarhassa, kun Kiri ei ollut enää juoksemassa siellä.

Rakastin sitä pientä kultaista koiraa niin paljon. Se oli osa minua.





Haluaisin vain palata ajassa takaisin ja viettää jokaisen hetken Kirin kanssa yhä uudelleen ja uudelleen. Muistan ne kaikki hetket. Kirin ensimmäiset totuttelut kaulapantaan ja hihnaan. Ensimmäiset lenkit lumisilla teillä, Kirin oma selitys ja innostus ensimmäisillä lenkeillä, sitä ääntä ei kukaan voinut olla kuulematta! Kiri piti välillä omalaatuisia ääniä. Sen haukkua, ROUROUROU -ääntä enkä hassuja vinkaisuja voi koskaan unohtaa. Mutta ulvonut Kiri ei koskaan.

Muistan sen ihmeellisen karkuretken pentuna, jolloin Kiri karkasi omistajaltaan ja juoksi hirveän matkan jään poikki melkein toiseen pitäjään. Kuinka väsynyt pieni Kiri selvisi kaikista vaaroista ja ymmärsi hakea metsämiehen talosta apua itselleen.


Kiri oli pentuna niin pieni ja pyöreä, sille kasvoi tuuheampi talviturkki kuin kellekään tuntemalleni koiralle. Välillä Kirin kanssa oli vaikeampia aikoja, silloin kun se ujosteli. Kun menin talveksi kaupunkiin kouluun enkä nähnyt sitä enää niin usein se ei enää ollut niin rohkea minua kohtaan ja luottamus täytyi rakentaa uudestaan nyt kesällä. Monien vaikeuksien, Cinnan lähdön jälkeen meillä oli Kirin kanssa erityisen vaikeaa. Se ei tahtonut lähteä kanssani lenkille. Se pysähtyi jopa metrin välein ja meni maahan makaamaan. Joka kerta yritin uudestaan. Se tunne oli mahtava kun eräänä päivänä se lähtikin innoissaan lenkille kanssani, menimme metsään. Monesti Kiri totutteli uusiin asioihin pihassamme. Grillasimme yhdessä, söimme jäätelöä yhdessä, kuvailimme, Kiri uskalsi jopa tulla sisälle meille, se oli ujon koiran kanssa suuri saavutus. Kiri piti pekonista, grillimakkarasta taas ei, ja lauantaimakkaraa se maisteli suussaan ja sylkäisi pois. Kiri kokeili kaikkea uutta. Se pieni koira yritti aina parhaansa.

Kirin ja minun suurin yhteinen saavutus oli juhannus. Kävimme yhdessä kokolla. Kiri ei pelännyt yhtään. Se tervehti iloisesti jokaista ihmistä, se ei arkaillut kenenkään kohdalla. Muistan yhä kuinka ylpeä siitä olin.

Yhä ajattelen joka päivä sitä. Yöpöydälläni pidän Kirin kuvaa, sen näkeminenkin saa vain itkemään. Miksi? Miksi tämän piti loppua näin. Olisipa Kiri ollut omani, en olisi koskaan päästänyt siitä irti.

"Vaik ei enää koskaa nähäkkää mä lupaan, sait mun sydämestäni palan sä mukaan."

9 kommenttia:

  1. Harmi että se lähti :( mutta onhan teillä muistot, ihanat kultaiset muistot :)

    VastaaPoista
  2. tuli itellekkin tosi surullinen olo tän tekstin jälkeen :( pärjäile!:)

    VastaaPoista
  3. Tippa silmään kyllä tuli tätä lukiessa... Millä olet muuten keskittänyt tekstin kuvien kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vain säädellyt blogin leveyttä ja keskittänyt kuvat vasemmalle.:)

      Poista
  4. Voimia sulle <3 Kiri oli varmasti sulle hyvin tärkeä :/

    VastaaPoista
  5. Tuttu tunne kuoma 8'< Meidänkin suomenpystykorva narttu 'Särkivaaran Kutina' (Kutvonen) oli maailman paras ja meidän eka koira. Isä joutu sen lopettamaan kasvaimen takia :/ Eli se päälle 10 vuotta meidän kanssa. Voimia sulle<3 Vietän keskenäni Kutinan synttäreitä joka vuosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih. :( Ihana tapa muistaa joka vuosi vanhaa ystävää viettämällä syntymäpäivää. Ehkäpä minäkin alan muistelemaan Kiriä ja juhlimaan sen syntymäpäivää vaikka se onkin kaukana minusta. Kiitos ihanasta kommentistasi. :)

      Poista